JOULU

Niin se vaan joulu tuli ja meni :)
Vastahan se oli edellinen joulu! Sillä erotuksella, että silloin olin paksuna, niinkuin kolmena edellisenäkin :)

Mömmö oli isällään, niinkuin aina parillisina jouluina.
Aattoaamu vietettiin kotona, niinkuin mikä tahansa aamu :) Yhdet paketit lapset saivat avata, paitsi Putte jolle ei montaa pakettia ollutkaan, saihan Putte jo Bumbonsa aiemmin :)
(joka oli paras lahja kaikista, ainakin äidin mielestä :) Ja kyllä Puttekin tykkää kun saa istua ja näkee :) )

Kolmelta mentiin hakemaan meidän mummi, joka vietti taas joulunsa meidän kanssa, ja suunnattiin anopin luokse.

Matilda vihdoin viimein pääsi näkemään pukin, mitä jo monta kuukautta odottanut :) Ja totta kai tuo pentu tunnisti sen fafaksi :D Mutta ei se niin paha ollut, kun oli sitä mieltä että fafa-pukki vie lahjoja myös muualle, kuten meille kotiin, kun illalla sanottiin että lähdetään katsomaan onko pukki käynyt myös meidän kotona, niin sanoi että "Fafa-pukki on vienyt meillekkin lahjoja."

Ilta oli ihana kaikin puolin :) Ruoka oli hyvää ja vihdoin viimein minäkin pääsin syömään muitakin kaloja kuin vain silliä :) Ja sitä punaviiniäkin sai hieman maistaa :P

Lapset nauttivat ja kaikilla oli kivaa ja hirmumammakin oli hyvällä tuulella eikä kiukutellut yhtään :D

Illalla kotiin tullessa vielä avattiin lahjat, ja Matilda sai vihdoinkin sen toivomansa nuken ja sen verran väsyttävä päivä oli, etten jaksanutkaan lähteä keskiyön messuun :) (myös Puten takia jätin väliin, kun tuo tissi-mies ei oikein nuku muualla kuin mamman kainalossa, niin en Ukkosen jouluyötä viitsinyt pilata huutavalla pennulla)

Muka kiirettä pitää

Miten on elämä muuttunut kolmannen  pienen tulon jälkeen?
No tästä sen huomaa, ei ole aikaa enää istahtaa koneelle näpyttelemään turhanpäiväisiä..ei vaikka niin monet kerrat mieli olisi tehnyt, niin aina täällä joku pikku apina pitää kiireisenä :)

Ei se muuten tunnu, ihan yhtä helppoa on kuin kahden kanssa. Siinähän tuo kolmas menee jo niin rutiinilla.

Ainoa ero kahteen edelliseen on, että tämä nuorin, Herra Putte-possu, se on semmoinen tissimies mammanpoika ettei tosikaan :) Ja ihanaahan se on että näin kun todennäköisesti viimeinen vauva on, niin tällä kertaa mammalehmällä maitoa riittää, ja poikahan otta kaiken ilon siitä irti :)
Ja kyllä mammakin nauttii :) On se ihanaa ja ihanan helppoa. Jotenkin ihan kamalan vaikealta tuntuu, kun Putella kohta ikää jo puoli vuotta, että kyllä se on tässä pikkuhiljaa annettava muutakin kuin maitoa.
Ja ollaankin jo maisteltu :) Hedelmällä aloiteltiin, pappahan siis aloitti silloin kun Putte päivälleen 4kk, kun mamma lähti mökille ottamaan hieman vapaata :)
Ja ai että oli kova pala kun pappa teki mamman vauvasti ison pojan heti kun silmä vältti, juurikin tuolla soseen antamisella :)
No nyt on maisteltu jo kasvissoseita ja antoipa pappa myös spagetti ja jauhelihasosetta perjantaina :)
Niin se vaan väkisinkin tämä vauva kasvaa :(

Mutta silti pääasiallinen ravinto on vielä kuitenkin maito, ja kiva niin :) Sillä kun Putte kasvaa ihan Matildan mitoissa, ettei ainakaan kukaan voi väittää, etteikö ruokaa saisi :) Menee kohta painossa ohi veljestään :)

Arki menee hirmuista vauhtia, ja tuntuu kyllä niin hurjalta, että kohta tuo pieni tosiaan on jo puoli vuotta, kun vastahan se syntyi!
Kovasti yrittää jo liikkeelle ja selällään ei pysy ollenkaan. Ja hermohan siinä sitten menee kun pylly pystyssä nenä kiinni lattiassa äheltää ja mihinkään ei pääse :) Eikä kyllä mitään kiirettä tarvitse pitää, ainakaan mamman mielestä :) Ei tarvitse olla niin hätäinen että 10 kuisena lähtee kävelemään niinkuin nämä kaksi edellistä, tai 9 kuisena niinkuin ensimmäinen :) Saisi nyt vielä hetken olla vauva :)

Jätkästäkin on tullut jo niin iso poika, kehitys 2-vuotiaan tasolla. Ihmekkös tuo kun on tuo ihana isosisko keneltä ottaa mallia kaikessa :)
Puhetta tulee hirmuisen paljon. Neuvolassa kun kysyi että paljonko sanoja tulee, 10, 15? Niin sanoin että kyllä ennenminkin 50 :) Ja se siis on lähempänä totuutta.
Ihanaa kun noista on niin paljon seuraa toisilleen. Ja ei siitä mustasukkaisuudesta edelleenkään tietoa, tykkäävät vauvasti niin mahottomasti ja Putte tykkää kun isommat viihdyttää, yleensä lapset saavat ne parhaat naurut Putelta :)

Joulu on kohta ovella, ja reilu kuukausi tässä onkin kuunneltu kuinka joulupukki tulee kohta ja tuo nuket ja autoja, joka päivä Matilda muistaa kertoa :) (ihan niinkuin myös sen että fafa on tuhma kun söi kaikki suklaarusinat:D )
Joulukuusi on ollut pystyssä jo viikon verran, ja kumossa myös monet kerrat, koristeet kun on saatava pois myös ylhäältä :)

Ja näin kun mamma on innostunut leipomisesta, juustokakuista varsinkin, nyt nyt on alkanut mietityttää tuleva kouluun haku..haluanko oikeasti kokiksi, vai lähtisinkö uudestaan yrittämään leipuri-kondiittorikouluun, mieluummin kun kuitenkin leivon, vaikka aina nuo ei ihan niin menekkään kuten tahtoisin..kuten esimerkiksi tänä aamuna kun glögijuustokakun päälle kiillettä aloin laittamaan..no se saamarihan valui pitkin jääkaappia, ja taas olisi tehnyt mieli paiskata kakku ikkunaan.. no nyt se on pakastimessa hyytymässä, josko kumminkin onnistuisi :) Toivottavasti, koska ei tässä enää mitään uutta kerkeä tekemään, kun tänään juhlitaan esikoisen 12-vuotis päiviä jotka olivat torstaina.

Tuossa kertaalleen kun samaista kakkua tein (tämä on nyt neljäs kakku tässä kuukauden sisään), niin se minun monitoimikonehan hajosi alkuvuonna, niin käsivatkaimella koitat sitten jotain muna-sokerivaahtoa tehdä, niin hermohan siinä vain menee, niin laitoin Ukkoselle viestin että sillä vatkaimella ei tee hevonvittuakaan, niin mitä teki rakas mieheni.. tuli seuraavana päivä töistä kotiin valtava Kenwoodin laatikko sylissä, oli rakkaani käynyt hakemassa raivohullulle tuliterän monitoimikoneen <3 :) Kyllä siinä taas kerran sydän pakahtui, että miten voikin olla noin mahtava mies minulla <3 :)

Pikkujouluristeilyltä tuo ihanan Ukkonen toi juurikin sen pyytämäni hajuveden :) Mamma sai siis joululahjansa hieman etuajassa :)
Mitä ihmettä sitä itse tuolle miehelle ostaa?! Muutakin kuin kalsareita :D
No eiköhän sitä jotain keksi :)

Ihana rauhallinen aamu kun viideltä noussut ylös, niin kerrankin saa hetken istua rauhassa, yleensä kun tuo Putte on heti kuuden jälkeen jo mamman kaverina :)

Suu- ja sorkkatauti

Semmoinen diagnosoitiin tänään jätkälle. Tai enterorokoksihan tuota ihmisillä kutsutaan, mutta sama tauti, puhutaan siis oikealla nimellä :)

Tämä valelääkäri mammahan siis oli jo eilen tehnyt saman diagnoosin, mutta haettiin nyt vielä varmistus ihan oikealta lääkäriltä.

Perjantaina kun mies huomasi jätkän jaloissa pieniä rakkuloita saunassa käydässä, niin eikun google esiin ja tutkimaan.

Selittyi alkuviikon kiukkuisuus, siis normaalia pahempi, ja se syömättömyys myös. Ei johtunut hampaista että poika sanoi että pipi on suussa. No ei sitä tullut edes mieleen katsoa että olisiko siellä suussa jotain muuta, kokeilin vain että ei kyllä tunnu uusia hampaita. No ne rakkulathan siellä varmasti kipeää teki.

Suhteellisen helpolla kuitenkin pääsi, että suu vaivannut paria päivää pidempään, jalkoihin ei kamalasti rakkuloita tullut, ja käsien alkavat rakkulat jäi vain alkaviksi.

Kukaan muu meistä ei sitä saanut, mikä on oikein kiva juttu :)

Kiirettä pitää :)

Niin se vaan kiirettä pitää, niin kiirettä ettei kerkeä edes kuulumisia kirjoittamaan :)

Eipä täällä mitään niin maata mullistavaa ole kyllä tapahtunutkaan.

Kuukausi takaperin 6.9.2014 oli äitini häät Outokummussa, jonne siis lähdettiin ilman lapsia ja Putte-possukin meni ensimmäistä  kertaa hoitoon. Putte meni anopille ja Masa ja Jätkä minun isälle.

(nyttenkin pieni limainen ja röhisevä Putte pötköttää sylissä ja yhdellä kädellä näpyttelen )

Eli siis lapset hoitoon ja mamma ja pappa viihteelle, ja saatiin matkaseuraksi minun siskot myös :)
Eli mukava päästä hieman irti arjesta.
Häät olivat hyvin pienimuotoiset, äidin puolelta olimme ainoat vieraat. No olihan tämä äidille neljäs vai viides kerta, tosin ensimmäinen kerta kirkossa :)
Ja normaalisti kun hääpuku menee äidiltä tyttärelle, niin meillä meni päinvastoin :) Ihan hyvältä äiti minun mekossa näytti :)

Juhlat olivat äidin luona, ja niin kuin olin toivonutkin, niin ilman riitoja säästyttiin, mikä oli ihme kun isosiskoni oli paikalla ja välit äitiin on mitä on :) Ja minä myös tämmöinen mielenvikainen idiootti vai ääliö, miksikä tuo mies viime sunnuntaina kalareissunsa jälkeen kauniisti minua kutsui taas typerän riidan aikana, niin minäkään en saanut riitaa aikaiseksi tuo rakkaan Ukkosen kanssa :)
Kaikin puolin kivat juhlat siis ja seuraavana päivänä mukava 5-6h ajomatka takaisin kotiin lapsia hakemaan :)
Ja olipas muuten tuskainen matka, tuskaa oli heti aamusta alkaen, kun tissit kasvaneet muutaman koon, pumppua kun en enää omistanut, kun olin omani antanut naapurille kun ei sillä ollut käyttöä.
Illalla vielä käsin pumppaus onnistui jotenkuten, mutta aamulla ei enää, sen verran oli kipeät ja pinkeät.
Ja kun oli sunnuntai, ei kaupatkaan olleet auki, vaan piti odottaa sinne kahteentoista, että kurvattiin sittä matkalla citymarkettiin pumppu hakemaan :) Ja hienon sähkökäyttöisen tuo rakas Ukkonen sitten osti, ja törkeän hintaisia vehkeitä onkin! 80€!
Mutta ai että sitä helpotusta, kun kummatkin tissit keveni 2dl, oli siis hieman maitoa kertynyt :D

Olivat lapsetkin viihtyneet ja Masa ihan innoissaan oli ollut kun vaari ja Birgitte-mummi olivat vieneet metroajelulle, sitä kun ei pahemmin täällä meillä "metsässä" harrasteta :)

Kaksi viikkoa sitten oli ystävän poikien yhteissynttärit ja minä sain kunnian tehdä heidän syntymäpäiväkakkunsa. Ja siinä sitä haastetta olikin kerrakseen :) Ei siinä kolmen suklaan juustokakussa mitään, mutta vanhempi poika tahtoi dinosauruskakun :) Onneksi anopilta löytyi vuoka, niin ei sitä enää tarvinnut ostaa :)
Monta tuntia, ehkä n.3 meni kakun koristelussa, mutta kyllä olin itse enemmän kuin tyytyväinen, minä ONNISTUIN!! (toki pari kauneusvirhettä jäi, mutta enpä mikään ammattilainen olekkaan :) )
Päivänsankarit ja vieraat tykkäsivät myös, mikäs sen parempaa :)


(Kuvan dinosauruksen hännän alta puuttuu vielä viivat, mutta sekin korjattiin ennen kuin kakku lähti eteenpäin)

Seuraavana keskiviikkona oli sitten vuorossa siskon ex-miehen äidin muistotilaisuuden kakkujen vääntö. Mansikkalevykakku ja kinkkuvoileipäkakku, semmoiset pellin kokoiset.
Minulle ja miehelle tein sitten pienen voileipäkakun iltapalaksi, ja miehen mielestä tähän mennessä paras :) (täytteen kun teen aina omasta päästä, niin nyt alkaa sitten olemaan ainesosat kohdillaan )

Mansikkakakun koristelin vasta paikanpäälle, kermathan siitä olisi reunoilta tippuneet kuitenkin matkalla, niin säästyin kaksi kertaa koristelulta :)

Eli ei siis lapset sitä kiirettä kuitenkaan aiheuta tarpeeksi, vaan pakko haalia vielä lisää ohjelmaa tähän kotiäidin "tylsään" arkeen :D

Putte-possu, karskivauva, (viitaten siihen, että hän on pieni ja paksu niin kuin karski-makkara) miten tuota nyt tahtookaan kutsua :) kasvaa hurjaa vauhtia, ei kuitenkaan ihan niin hurjaa kuin siskonsa, mutta veljeen nähden aivan eri käyrillä mennään :)
Ei ole enää mikään ihan pieni, vaan 3kk neuvolassa paino oli jo 7005g ja pituutta oli 62.5cm, jos oikein muistan :)
Piikeistä ei pieni hirveästi hätkähtänyt, ennemminkin suuttui ja vihaisesti karjui :)
Kääntymisiä ei niiden ensimmäisten parin kerran jälkeen enää ole tullut, kyljelle kyllä kovasti mennään, mutta sitähän harjoitellaan joka ilta sängyssä kohti tissiä :)
Eikä todellakaan ole mikään kiire lähteä mihinkään, pitäisin tämän todennäköisesti viimeisen vauvan vauvana mahdollisimman pitkään :)
Onhan tämä muutenkin nyt niin erilaista, kun mammalla maitoa riittää, mitä ei ikinä ennen ole tapahtunut :) ja neuvolan täti siitäkin kysyi, että mikä on nyt niin erilaista, että maitoakin tulee, olenko levollisempi enkä stressaa imetyksestä, syönkö jotenkin erilailla, ja saanko paremmin nukuttua? :) No ihan varmasti juuri tuo että paremmin saan nukuttua, niinhän se yleensä menee, että mitä enemmän pieniä lapsia, sitä paremmin äiti nukkuu :D
Enkä kyllä aikaisemminkaan ole stressannut imetyksestä, loppuu kun loppuu ja jatketaan korvikkeella :)
Mutta tiedä sitten mikä nyt on erilailla. Kuitenkin olen enemmän kuin tyytyväinen että saan imettää tuota todennäköisesti viimeistä vauvaani vähän pidempään :)

Jätkästä on tullut ihan ihme itkupilli. Kaikki tuntuu olevan koko ajan huonosti ja koko ajan itketään ja kitistään, yötä päivää siis. Ei siis riitä että Putte herättää mamman pari kolme kertaa yössä, vaan jätkä sitten herättää vielä monta kertaa lisäksi huutaen ja kiukuten :) Mutta kukapa sitä yöllä tahtoisikaan nukkua, kuolema kuittaa univelat, jos semmoista sattuu tulemaan :)

Muuten arki on yhtä ja samaa, ei tämän lauman kanssa paljon tule lähdettyä mihinkään muualle kuin pihalle. Ja nyt kun ilmatkin viilenneet ja vaatetta tarvitsee enemmän, on siitä lähtemisestäkin tullut melkein kuin urheilusuoritus. Nämä kaksi isompaa pientä kyllä malttaa hetken odottaa vaatteet päällä, että Putte puetaan viimeisenä, mutta Putte sitten ei kerta kaikkiaan malta odottaa sekuntiakaan että mamma vetää takin päälle, kaikki muu kun on jo laitettu, vaan hirveä huuto alkaa samalla sekunnilla kun vaatteet on päällä ja pihalla pitäisi siis olla samalla sekunnilla.
Kiristää hermoja, mutta minkäs teet. Jos papalta kysytään, se on se mamman luonne :)
Mutta muuten tuo Putte on kyllä oikein hyväntuulinen, kunhan vain tissibaari on aina lähettyvillä :D

Ja villi arvaus vielä että kolmen kuukauden päästä Putte on paksumpi (painavampi) kuin isoveljensä laiheliini :) Jätkä kun ei tunnu kasvavan ollenkaan :)

Putte-possun nimipäivä :)

Niin se vaan aika vierähtää ja Puttekin on jo reilu 2kk :)

Viikko sitten lauantaina 23.8.2014 vietettiin ristiäisiä, mitä minun ei siis enää pitänyt järjestää, jos muistelen vuoden takaisia puheitani :)

No toki se oli sitten järjestettävä, kun kerta tuommoinen pikkumies taloon taas saatiin :)

Niin monet kerrat noita järjestäneenä päätin olla hieman laiska, en tehnyt leipiä, paitsi anopille gluteeniton (joka sekin epäonnistui kun jauhoja oli hippasen liian vähän, ja sain sitten miehen tekemään uuden :) )
En myöskään majoneesia tehnyt tällä kertaa itse, eihän se sen kalliimmaksi tule ostaa valmista.

Eli voileipäkakut tehtiin nyt sitten paahtoleivistä ja valmiilla majoneesilla ja ja viime vuoden neljän ison sijasta tein nyt vaan kaksi vielä isompaa. Eli pelkät laktoosittomat eikä tavallisia ollenkaan.

Kakkuja olin ajatellut tehdä kaksi, mansikka- ja mustikkajuustokakku, mutta päädyin sitten kuitenkin tekemään vain yhden, pellin kokoisen mansikkajuustokakun, ja totta kai anopille oma pieni :)
Mutta lievä laiskuus iski siinäkin siis :)

Ihana naapuri teki pari pellillistä pullaa ja isän vaimo pari mustikkapiirakkaa :)

Eli kyllä niitä tarjottavia taas oli, mutta hieman liian vähän, siis jos itse olisin halunnut voileipäkakkuja vielä iltapalksi, niin eipä jäänyt.
Mutta hyvä että kelpasi kun kaikki meni :)
Kakkua sentään jäi hieman yli, että sai itse vielä vähän lisää herkutella :)

Perjantai meni hieman hermoillessa, kun yritti noita kakkuja vääntää ja samalla hoitaa tätä apinalaumaa, mutta sain kuin sainkin tehtyä :)

Juhlat oli siis lauantaina klo 17.00, kun papilla oli muuta ohjelmaa sitä ennen. Ja tuo aika olikin hyvä, niin sai ihan rauhassa laittaa kerhohuoneen ja kaiken kuntoon. (ja siitäkin huolimatta meinasi hieman kiire tulla, kun unohduttiin juttelemaan äitini kanssa)

Melkein kaikki kutsutut vieraatkin pääsivät paikalle :)

No juhlakalu ei ollut sitten kastetilaisuuden aloituksesta yhtään samaa mieltä, vaan rääkyi kuin syötävä, ja olikin heti alkuun otettava pieni tissitauko, kun luonnollisesti tutti tai pullo ei kelvannut :)
Loppujen lopuksi tilaisuus meni hyvin, kun mamma sitten piti Puttea sylissä, kun kummisedän syli ei yksinkertaisesti vaan kelvannut :)

Tokaisinkin siinä että tykkää kun piiskataan, kun rytmikkäästi pyllylle taputin ja pentu oli rauhallinen :)
Kahvipöydässä pappi kertoi, että hän oli meinannut tuohon jatkaa sitten vielä "Ja pukeutuu naisten vaatteisiin :)" Viitaten kastemekkoon siis, mutta oli kuitenkin päättänyt olla sanomatta :)
Hieman erikoinen tapaus tämä meidän pappi ehkä, mutta aivan ehdottomasti paras pappi ikinä :)

No Putte sai nimensä, Benjamin Cristoffer <3 Ja päästiin kahvittelemaan :)

Eli niin kuin jo mainitsin, taisin taas kerran onnistua, kun tarjottavat menivät kuin kuumille kiville :)
Ja hirmuisen mukavaa oli kaikilla.

Ainoa mikä jäi mammaa vähän harmittamaan, oli kastekynttilä. Kun ei siis saatu sitä samaa mikä kolmella aikaisemmalla on, semmoinen neliön mallinen, vaan tuli semmoinen tavallinen :( No ei se maailmaa kaada mutta harmittaa silti.

Ihania lahjoja sai Putte myös :) Nyt vaan pitäisi mamman ryhdistäytyä ja kehitellä hieman valokuvia, kun sai niin ihanan valokuva-albuminkin mamman kaasolta vaimoineen :)

Kummeja Putelle tuli 2, sylikummi ja sitten epävirallinen kummi, eli aikuinen ystävä, vai miten se meni :)
Ja tämä aikuinen ystävä oltaisiin haluttu kyllä sylikummiksi, mutta kun häntä ei ole konfirmoitu, kun ei aikanaan halunnut rippikoulua käydä ja nyt ei kerennyt sitä käymään, niin siksi ei virallinen kummi voinut olla.
Meidän silmissä hän on kuitenkin ihan yhtä lailla kummi kuin tämä Masan sylikummi, josta siis tuli myös Puten sylikummi :)
Tilasin Pro-Seremonioista kummitodistuksenkin tälle aikuiselle ystävälle :) (ja se todistus olikin paljon hienompi kuin tämä kirkolta saatava todistus)

 

Siinä vielä meidän pikku perhe :)

 

 

 

 

Synnytysahdistus

Eli ahdistus siitä, etten välttämättä enää ikinä saa synnyttää! :(

Ajatus siitä ahdistaa, puristaa rintaa, tuntuu pahalta :( Vaikka tiedän hyvin, että vaikka kerran vielä pääsisi synnyttämään, niin sama tunne iskee jälleen, ei se mihinkään lähde, kestää varmasti hautaan asti :(
Silti tuntuu pahalta. Krooninen synnytyskuume taitaa vaivata :D

Minkä takia on pitänyt saada niin ihania synnytyskokemuksia, että sen tahtoo aina vaan uudelleen? Ja se kipu! Sitä tässä kaivataan ehkä eniten :) Se täysvaltainen kipu, joka valtaa koko kropan ja välillä tuntuu että kuolee, se jos jotain kaipaan ihan suunnattomasti :)

Kyllä voi ihmismieli olla sairas!

Ukkoselle en asiasta mitään sano, en tosissaan, kun se jo tietää tämän entuudestaan, en viitsi stressata sitä sairailla ajatuksillani :)

Ja kun hyvin tiedän, että ei se vastuu siihen synnyttämiseen lopu, vaan siitä se vasta alkaakin, niin järkevästi ajatellen (kyllä, joskus kykenen siihenkin :D ), niin kyllä neljässä lapsessa, kolmessa alle 2½ vuotiaassa on hommaa ihan tarpeeksi :)
Sitä synnytystä vaan kaipaan niin hirmuisesti :(

Lomat loppuu.

Sain kuin sainkin ristiäispäivän päätettyä, ja viikollahan tuo sitten siirtyi aikaisemmaksi, kun papille ei se viimeinen viikonloppu sopinut. Ja heti meinasi stressi iskeä, että hitto kohta ne on ja tarjottaviakin pitäisi alkaa suunnittelemaan! :)

No nyt on kutsut tilattu ja Ukkonen äskön kiikutti ne postiin, kun sukulaiset jo odottavat niitä, että eikö ne koskaan tule. No huomenna pitäisi olla perillä :) Ja onhan tässä vielä 2½ viikkoa the päivään, joten mikä kiirus tässä muka on :)
Toki olisi kutsut menneet jo aikaa sitten, mutta varaappa siinä päivä kysymättä papilta, ja lähetä kutsut ja ala sitten ilmoittelemaan, että "Hei, kutsuissa on väärä päivä kun ei tuo papille sopinutkaan, mutta kun teillä oli niin kiire saada kutsut että heitin sitten päivän päästä että saa kutsut eteenpäin, ja hei, kerhohuonekkin on silloin varattu, että ristiäiset ei siis olekkaan kerhohuoneella 31.8 klo 14 vaan kirkolla 23.8 klo 15." Hieman sekavammaksihan tuo olisi mennyt :)
No mutta kerhohuone sentään saatiin, ja juhlat on siis 23.8.2014 klo 17.00.

Ja hyvä että saatiin taas kerhohuone käyttöön, niin paljon helpommalla pääsee, kun saa rauhassa laittaa paikkaa kuntoon jo edellisenä iltana eikä tarvitse kaikkea raahata kirkolle hirveässä kiireessä samana päivänä :)

Tarjoiltavat tulevat olemaan aika samaa luokkaa kuin edellisinäkin vuosina, lukuunottamatta kakkua, kun tänä vuonna teenkin juustokakkuja, kun se yksi kermakakku tulee joka tapauksessa.

Meidän pikku Putte-possu on tänään jo huimat 6 viikkoa vanha niin slivauva kuin vauva olla voi :) Ja semmoinen tissin lutkuttaja että kyllä poskista näkee että mammalla riittä maitoa vieläkin! Vai kermaa, vai millä nyt tuommoiset posket sitten saakaan :) No ei nälissään ainakaan tarvitse olla..paitsi Puten mielestä koko ajan, aina kun ei tissillä ole, sinne pitää päästä taas hieman syömään :) Mutta hyvä että ruoka maistuu ja myös vatsa toimii :)

Viime viikolla neuvolassa käydessä oli paino noussut kahdessa viikossa huimat 782g ja syntymäpainoon yhteensä lisää tullut siis viidessä viikossa 1605g :)
Mennään siis aika Masan kaavalla ja paino hyvin plussalla ja pituus sitten hieman miinuksella :) Jätkä kun meni aivan eri käyrillä, miinuksella koko ukko :D

Nyt menossa viimeinen viikko ennen koulun alkua ja vasta tajusin, että äkkiä se tämäkin kesä meni :) Esikoinen ei paljon tänä kesänä ole kotona viihtynyt, vaan huidellut isovanhemmillaan ja joka paikassa :) Ja mitä sitä tuhlaamaankaan hyvää lomaa kotona oleilemalla :)
Se on siis paluu arkeen, tosin ei tämä arki tästä meikäläisen osalta paljon muutu :)
Mutta ennen kuin huomaankaan, se on jo ensi vuoden syksy, ja silloin muuttuu, jos vaan pääsen opiskelemaan ja pikkuiset lähtee sitä päiväkotiin! :)

Eilen meni tällä mammalla alaselkä niin juntturaan, ihan siis tekemättä mitään, tuplat nostin autoon ja sitten huomasin että perkele kun selkää vihloo että ei pysty kävelemään, varsinkaan selkä suorassa ja välillä meinasi jalat lähteä alta, niin kanna siinä nyt sitten Puttea tai muitakaan pentuja :/ Nappasin yhden tulehduskipulääkkeen ja ehkä siitä oli apua..tänä aamuna selkä tuntui jo huomattavasti paremmalta :) 
Ei kiitos tuollaisia kipuja enää. Ei tässä vielä missään mummoiässä olla, että selkä kyyryssä kävellään, kun ei muuhun kykene :)

Tämä mamma jo kovasti odottaa, koska tulee optikolta viestiä, että lasit on noudettavissa :) Olihan se näkö sitten hieman heikentynyt, ei pahasti mutta vähän kuitenkin, ja lasit mitä testasin, oli aika kivat, kivat siis siinä mielessä, että näki kaiken niin selkeästi :)
Toivottavasti valitsemani lasit näyttää päässä edelleen yhtä hyviltä kuin valintahetkellä :)